Oma blingi pipo

Omat pipot on aina vähä mitä sattuu. Ne tulee yleensä tehtyä aina hirrrveellä kiireellä, mielellään just ku pitäs jonnekin lähtä eikä oo sopivaa pipoa. Ja lopputulos on aina korkeintaan tyydyttävä, ei ikinä hyvä. (omasta mielestä) Tai ihan maksimissaan ok. Aina on jotakin parannettavaa (omasta mielestä).

                                 Nyt sitten tapahtui ihme.

                                 En muuttais mitään. Hah. Harvinaista.

Se on mustaa trikoota, malli sitä "kuuminta hottia" eli ruttupipo. Ja siinä on kimallusta! 

Vaikka en ole luonteeltani mikään harakka, joka ihastuu kaikkeen kimaltavaan, niin tästä tykkään! Ei oo yhtään liikaa. Kaikessa simpelliydessään, perfetto! (jos tuo ei teille tarkoita mitään, mulle se tarkoittaa täydellistä :) )

Jahka raskin ottaa pipon päästä niin tämä ihanuus lähtee koepesuun, ja jos blingi pitää kutinsa myös pesukoneessa tulee tätä taatusti myös tilaustöihin! Palataan illalla siis asiaan jutun tiimoilta. :) 

Mutta pakko fiilistellä vielä vähän luottavaisin mielin, kuvitelkaapa esim. turkoosi trikoopipo, jossa hopealla kimalteella tähti. Tai Pinkki pipo jossa valkoisella kimalteella pääkallo. Tai keltainen pipo jossa valkoisella perhonen, ja kristallistrasseja. Uh. Tätä tämä on, ajatus laukkaa kuin vauhkoontunut hevonen.

Palataan asiaan kurkkijat! :)

 

 

Muoks.

Hiphei, hyvin kesti kimalle pesun. :)